9.3.2022 Mitä on vapaaehtoisuus?
Käytän itse mieluummin ilmausta vapaaehtoistoiminta kuin -työ erotukseksi ammattilaisten työstä. Vapaaehtoistoiminnan rikkaus on mielestäni erilaisten näkemysten kohtaamisessa ja uusiin maailmoihin sukeltamisessa enemminkin kuin vain samanhenkisten kohtaamisessa.
Saattohoito on vaativaa ihmissuhdetyötä, joka vaatii sitoutumista vapaaehtoistoiminnan ohjaukseen. Vapaaehtoinen ei ole ehdoista vapaa, vaan hänen pitää ottaa tavanomaista tarkemmin huomioon monet eettiset ja myös lainsäädännölliset velvoitteet ajallisia ja paikallisia velvoitteita unohtamatta.
Pidän saattohoidon arvolähtökohtina kädenojennusta ihmiseltä ihmiselle, myötätuntoista rinnalla kulkemista ja matkaan saattamista, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon ylläpitämistä loppuun asti sekä turvan ja myötätunnon tarjoamista irti päästämisen hetkinä.
Käytännössä vapaaehtoinen tulee usein kuvioihin mukaan vasta aivan viime metreillä. Yhteyden saaminen kuolevaan voi jäädä vain läsnäolon, fyysisen kosketuksen ja muun kehonkielen varaan. Usein yhteyttä kuolevan läheisiin tai omaisiin ei myöskään ole ja aika usein myös varsin vähäisesti hoitoprosessiin ja siinä osallisina oleviin.
Vapaaehtoisen vastaanottava taho onkin suorastaan avainasemassa ja siten saattohoitoa organisoivan yhteisön ja vastapuolen keskinäinen yhteistyö välttämätöntä.
Vapaaehtoistoimija on ihmisyyden ytimessä toimiessaan saattohoitovapaaehtoisena. Vuorovaikutuksessa keskeistä on juuri läsnäolon voima ja vertaisuus ihmisenä roolipaineista ja osaamisen pakosta vapaana.
Ihminen on ihmiselle aina myös peili, jossa kohtaamme itsemme ja myös oman kuolevaisuutemme – paljaana ja vastaansanomattomana. Sillä edellytyksellä, että rohkenemme katsoa ja nähdä. Aina ei sanoja tarvita, ei kysymyksiä eikä siten vastauksiakaan. Saamme olla yhdessä ymmällä itseämme suuremman edessä.
Juuri ihmisyyden ytimessä, samuuden äärellä saattohoidossa ollaan. Silloin ei sukupuoli, ihonväri, uskonto, politiikka, uskomukset tai muu enää ratkaise. Kerros kerrokselta kaikki ulkoinen on jo kuoriutunut ja niin voimme olla vain se lohduttava käsi, johon tarttua irti päästämisen hetkellä.
Toimimme vapaaehtoisina ihmisen itsensä vuoksi. Sitä on vapaaehtoisuus, vapautta suorittamisen pakosta ja ulkoisen kiitoksen tarpeesta.
Maija Pajarinen
Maija on tamperelainen saattohoidon vapaaehtoinen.